Recent Posts

    Gay hieronta ilmaiset homoseksuaaliseen seksi elokuvat

    gay hieronta ilmaiset homoseksuaaliseen seksi elokuvat

    Cumshots Vintage Pornotähti Italialainen Italialainen vintage. Vintage Italialainen Nyrkitys Hardcore Italialainen vintage. Ruskeaverikkö Vintage Italialainen Italialainen vintage. Vintage Pornotähti Italialainen Threesomes Italialainen vintage.

    Blowjobs Cumshots Italialainen Vintage Italialainen vintage. Vintage Italialainen Italialainen vintage. Kasvohoito Sukat Vintage Italialainen Italialainen vintage. Karvainen Hardcore Italialainen Vintage Italialainen vintage. Sukat Vintage Italialainen Italialainen vintage.

    Cumshots Vintage Italialainen Italialainen vintage. Vintage Italia Italia Vuosikerta. Italialainen Pornotähti Vintage Isot tissit Italialainen vintage. Isot tissit Italialainen Vintage Pornotähti Italialainen vintage. Vintage Pornotähti Italialainen Italialainen vintage. Tämä muistuttaa siitä että jostain syystä löytöretkeilijöitä kutsutaan aika helposti tieteilijöiksi. On vaikeaa sanoa missä kävelylenkki loppuu ja maantieteen harjoittaminen alkaa.

    Mutta on selvää että se, että joku kiipeää ensimmäisenä jollekin vuorenhuipulle ei ole tiedettä. Tieteeksi se muuttuu vasta mittausten ja oppimisten myötä. Toisaalta uusia löytöjä, kuten mantereita, voi löytää seikkailemallakin.

    Silloin vain ei ole koskaan tarpeen kehuskella ennaltanäön taidoista. Ennaltanäön tarpeettomuus toisaalta muistuttaa että skientistitkin erehtyvät. Lähettänyt Tuomo "Squirrel" Hämäläinen klo 0. Akvinolainen , Al-Biruni , Bacon , Buridan , edistys , epäonnistuminen , Gould , historia , intuitio , Kolumbus , maantiede , maantieto , narraatio , Rydén , skientismi , YouTube. Feministit käyttävät joskus "mansplaining" -termiä lähinnä sanoakseen että ovat eri mieltä sellaisella jännittävän dogmaattisella tavalla että se toinen on väärässä.

    Joskus termi on kuitenkin äärimmäisen osuva. Jos katsotaan vaikka Sedu Koskisen lausuntoa Toimi Kankaanniemen seksiviestikohuun voidaan huomata että jossain on ongelma. Koskisen mielestä miehet tekevät Kankaanniemen tapaisia asioita koko ajan. Tämä on argumentointia jossa "pojat ovat poikia ja niin ovat monet keski-ikäiset miehetkin ".

    Selvästi tässä yritetään tehdä tavallisesta eettistä. Kuitenkin jos katsotaan yhteiskuntakritiikkiä niin jopa vihainen perussuomalainen tietää mitä tarkoittaa "yksittäistapaus josta ei saa yleistää".

    Toki he usein käyttävät tätä ironisessa mielessä. Mutta rikollisten yli- ja aliedustuksia tarkkaillessaan jokainen Homma -aktiivikin tietää että jos jokin asia on tilastollisesti yleistä se on ongelema. Ja vaikka minulla olisi mitä erimielisyyksiä MV -lehdestä tietonsa saavaien ja samalla "Helsingin Sanomia" "Pravda" -lehdeksi kutsuvien hompanssien kanssa niin tässä heillä on ilmiselvä ajatusten kultajyvä.

    Jos jokin ärsyttävä ilmiö on "normaalia" jonkin ihmisryhmän parissa kyseessä on relevantti ongelma. Riippumatta siitä onko kyseessä kulttuurinen ja mahdollisesti geneettinen erityispiirre. Ongelmat ratkaistaan ohjaamalla rakenteita. Ja näin feministeiltäkin löydetään ajatuksen kultajyviä. Joka on peräti sama kultajyvä kuin hommafoorumilaisilla. Monet uskonnolliset käytänteet ovat yleisiä ja normaaleita ja niistä ei tahdo päästä eroon.

    Kristityt näkevät tämän "sinä että ollaan oleellinen osa kulttuuria". Moni uskonto harjoittaa erilaista varsin ikävää toimintaa ja he perustelevat "miksi se on heidän dogmiensa mukaista".

    Minä näen tämän jonain jossa kuopan pohjalla jumissa oleva pyytää isompaa lapiota jotta voisi kaivautua syvemmälle ja nopeammin. Normalisointi ei ole kovin hyvä strategia kusipäisyyden oikeuttamisessa. Eli vaikka käsitettä "mansplaining" käytetään usein väärin, on selvää että sillä on joskus merkitystä.

    Tässä mielessä voi olla relevanttia luoda myös "womansplaining" -ilmiö. Feministit nimittäin toivat tietoisuuteeni uutisen jonka tarkoituksena on parantaa rakenteellista epätasa-arvoa. Ja tämä ei ole sitä materiaalia jota yleensä tulee vastaan. Aiheena oli perheväkivalta jossa miehet ovat uhreina. Uutisena oli juuri se että törkeän väkivallan kohteena on useammin mies kuin nainen.

    Tätä esitettiin koska heteronormatiivinen sukupuolistereotypia usein on tehnyt miehien kohtaamasta väkivallasta tabun. Usein tietysti tässä väkivaltakysymyksessä korostetaan sitä että toinen mies sortaa toista miestä ja nainen pelastaa miehen mieheltä. Mutta tässä tapauksessa feministit korostivat naista väkivallantekijänä. Tämä on tärkeää koska feminismiä on syytetty siitä että se ei tutki perheväkivaltaa kuin naisnäkökulmasta. Ja toiseen suuntaan on ollut valitusta perheväkivallan tutkimisen sukupuolisokeudesta.

    Tästä saa helposti nostettua tilaa womansplainingille. Jos naisten ongelmiin keskittymistä relevantisoi koristelee argumenteilla siitä että "miesten kokema väkivalta on marginaalista ja vie huomion naisten kokemalta väkivallalta" on kyseessä sellainen womansplaining jolla on merkitystä.

    Mutta tällä kerralla asia oli tältä osin kunnossa. En törmännyt tälläiseksi tulkittavaan. Mutta kyllä vastaan silti tuli womansplainingia joka on sitä vain kenties. Siinä missä miesten tekemiä rikoksia kuten raiskauksia tai sukupuolista häirintää, lähestytään yleensä vain valta-analyysillä tuli tällä kertaa vastaan se että ilmiö haluttiin biologisoida. Selitys oli että koska nainen on keskimäärin heikompi kuin mies, niin hän sitten joutuu kompensoimaan tätä fyysistä eroa aseistuksella.

    Tämä on toki totta. Ja itse asiassa esimerkiksi se että naiset useammin pahoinpitelevät lapsia kuin miehet voidaan selittää vallankäyttötematiikan lisäksi sillä että sukupuolirooleissa naisten tehtäväksi nähdään lasten hoivaaminen. Feministit aikasoisen usein näkevät itsesuojelukeinojen jakamisen uhrin syyllistämiseksi ; Eli jos kerrot että pitää välttää tiettyjä alueita ja pimeitä pusikkoalueita, he kokevat että tässä sanotaan sama kuin "on sinun syysi jos sinut raiskataan".

    Yhteys tuossa muodossa toteutuu kuitenkin vain joskus. Tässä tulkintakulmassa naisten tekemä väkivalta sitten oikeutettaisiin ja tehtäisiin ymmärrettäväksi. Tulkintakulma on toki ymmärrettävä mutta sitä kuitenkin moititaan aika harvoin tuossa itsesuojeluvinkkien kohdalla joten sen täytyy olla feministien sisäisessä logiikassa hyväksyttävä.

    Probleema tässä on sitten se, että jos alkaa näkemään tälläisillä kriteereillä womansplainingia niin sittenhän sitä kyllä näkee. Mutta se on luonteeltaan vähän samanlaista kuin  juuri itselle kohdistetut jumaliset viestit maahan pudonneissa lehdissä.

    Ne kertovat enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta. Valitettavasti nämä ongelmat näyttävät konkretisoituvan mansplaining -sanan käyttämisen kanssa. Ei ole tavatonta että jos lähtee puhumaan miesten epätasa-arvosta perheasioissa niin feministi kertoo että se on mansplainingia ja red herring joka vie huomion pois naisten palkkaepätasa-arvosta.

    S , perheväkivalta , raiskaus , red herring , sukupuoli , väkivalta. Pitäisikö Skeptikon vastustaa Randin haastetta? James Randin haaste on luultavasti yksi tunnetuimmista skeptikkohaasteista. Se kuuluu samaan sarjaan Skepsiksen haasteen kanssa. Haasteet ovat periaatteessa hyvää mainosta. Skepsis ja Randi tunnetaan hyvinkin vahvasti niiden kautta. Niissä on myös käytännöllisyyden ja riskinottokyvyn henkeä. Koska haaste on olemassa siitä voi ajatella että ollaan itsekriittisiä.

    Samalla testaus luo mielikuvaa siitä että ei suljeta paranormaali a priori pois maailmankuvallisista syistä. Huuhaahörhöt saavat demonstroida että olisivat oikeassa ja sitten he vain epäonnistuvat tässä.

    Ja näin rohkea kriittinen ja itsekriittinen ajattelu jyllää ja "tiede demonstroi olevansa oikeassa". Lisäksi miljoona dollaria ja 20 euroakin on niin haluttava määrä rahaa että haasteesta kieltäytyminen ei tunnu järkevältä.

    Asian voi todistaa ja rahat laittaa hyväntekeväisyyteen jos ihmeentekijän nöyryys estäisikin rahanhimon. Kaikki on tietenkin hienoa, hyvää ja kaunista. Mutta tässä paratiisissa on ongelmia. Ja nämä ongelmat ovat ironisia. Ne nimittäin eivät ole maailmankuvaeroista kumpuavia. Ne kumpuavat nimenomaan tieteellisestä metodista. Pieni ongelma on toki jo siinä että mikä on paranormaali ilmiö.

    Voidaan kuvitella että -luvulla kännykkä voisi olla paranormaali kyky. Asia on toki siitä mielenkiintoinen että skepsiksen haasteessa paranormaali voidaan tiivistää "maagiseen ajatteluun" joka on lähestyttävissä esimerkiksi kognitiivisen uskontotieteen menetelmillä.

    Tällöin paranormaali ei ole by definition tieteen ulkopuolella oleva ilmiö. Toisin kuin yliluonnollinen joka usein määritellään ekslusiivisesti eliminoimalla luonnonlait. Tämä tietenkin sopii paranormaaleiden ilmiöiden kannattajille, koska hekin usein esittävät että esimerkiksi ajatustenluku on tieteellä havaittava ilmiö.

    Lisäksi ennen koetta keskustellaan osallistujan kanssa mikä ilmiö on. Ja onko se ollenkaan paranormaali Randin mielestä. Näin asiasta on jonkinlainen yhteisymmärrys ja tämä pienentää ongelmia yllättävän paljon. Tässä mielessä "paranormaalia" ei tavallaan koske mikään sellainen ongelma mitä ei olisi esimerkiksi elämän tai älykkyyden tutkimisessa ; Molemmissa ei ole yhtä lukkoonlyötyä määritelmää.

    Mutta kun tarkastelunäkökulma on määritelty siitä voidaan saada kuitenkin jotain tietoa. Jotain joka voi olla tässä tietyssä määritteessä jopa hyvin tarkkaakin. Elämä on tässä siitä kiinnostava esimerkki että radiossa Ivan Puopolo haastatteli tutkijaa joka selitti että replikaatioon keskittyvällä elämän määritelmällä virukset olisivat eläviä. On vaikeaa nähdä onki virus vastaesimerkki joka falsifioi replikaation käyttämisen. On vaikeaa nähdä pitääkö määritelmää täsmentää niin että monistuminen säilyy mutta jotain muuta otetaan mukaan niin että virukset saadaan määritelmän ulkopuolelle.

    Vai tarkoittaako tämä sitä että vaikka intuitio sanoisi että virus ei ole elävä niin se kuitenkin sitten olisi? Tutkija sanoi että "se riippuu siitä haluammeko virusten olevan eläviä". Elämä on tutkijan konstruktio joka määrää tutkimusmenetelmien valintaa. Kun määritelmä muuttuu, muuttuu yleensä näkökulma ja se millä menetelmin asiaa lähestytään. Ei mikään objektiivinen ideamaailmassa lillivä konsepti jota etsitään a priorisella tiedolla. Mutta sitten taustalla on syvällinen ongelma.

    Voidaan sanoa että haaste kohtaa tieteenfilosofisen ylitsepääsemättömän ongelman joka on mallia "joko syteen tai saveen".

    Tämä koskee olemassaolevan ilmiön todistamista empiirisesti. Luonnontieteellisestä metodista sanan melko laajassa mielessä. Tilastollisessa ajattelussa otetaan hypoteesi testiin. Tyypin I virhe false positive tarkoittaa sitä että nollahypoteesi hylätään turhaan, eli ilmiö tunnistetaan vaikka sitä ei olisikaan. Tyypin II virhe false negative taas on nollahypoteesin turha hylkäämättömuus. Eli toden hypoteesin torjuminen. Probleema on siinä että alttius molempiin on olemassa ja niiden kanssa enemmänkin tasapainoillaan kuin varmistetaan että kummankaan laatuisia virheitä ei voi olla testiasetelmassa.

    Itse asiassa ongelmaa ei voida kiertää koska ilmiöitä on tutkittava induktiivisesti ja induktiossa on aina jonkinlainen epävarmuus. Ja tämän epävarmuuden nollaaminen johtaa dogmaan jossa kokeen lopputulos on päätetty jo ennen kokeen alkamista. Tiedemaailma painii tämän saman tilastollisen asian kanssa eikä sielläkään tätä ole paikattu täydellisesti.

    Ei yksinkertaisesti ole mitään "kultakutrivyöhykettä" jossa estettäisiin sekä Tyypin I että Tyypin II virheet. Siksi tieteessä asioita varmistetaan esimerkiksi tekemällä samantyylisiä kokeita uusiksi. Ja tässä suurten lukujen laki on suuren ongelman ydin ; Skepsiksen ja Randin haasteen piinaksi tulee se miksi lotossa voitetaan toistuvasti vaikka loton voittotodennäköisyys on hirvittävän pieni. Syynä on yritysten määrä. Itse asiassa tieteessäkin vaaditut luottamusvälit ovat siitä erikoisia että niissä tulee tunnistettua vääriä ilmiöitä.

    Ilman huijaamistakin tiedetään että jos meillä on sata itsenäistä yritystä ilmiölle "jota ei ole" ja meillä on P alle 0. Eli tuurilla saataisiin haaste läpi melko usein. Skepsiksen haaste joutuukin erikoiseen haarukkaan: Tässä haasteena ei ole se että vaadittaisiin että tyyppiä yrittäisi jotain tiettyä asiaa. Riittää että on huuhaaväitteitä isona kirjona. Niitä kokeilee ehkä vain yksikin tyyppi. Ja kun useita yrittäjiä tulee niin jossain vaiheessa joku niistä huuhaatesteistä menee läpi, ja ihan huijaamatta!

    Randi ei ole valinnut tätä tietä. Mutta se on vaihtoehto joka olisi voitu ottaa. Randin haasteen vaatima p-arvo on 0,, ja se täytyy saavuttaa korkeintaan 8 tuntia kestävän kokeen aikana.

    Tämä on oikeastaan aika kohtuuton vaatimus. Näin tiukkaa seulaa ei ole valtaosalla legitiimistä tieteellisestä tutkimuksesta. Ja aineiston koko määrittää, minkäkokoinen efekti voidaan huomata tilastollisesti merkitsevänä. Useiden aitojenkin ilmiöiden havaitsemiseen tarvitaan suurikokoinen aineisto riittävän p-arvon saavuttamiseksi. Randin koe vaatii joko erittäin suuria efektitehoja tai paljon suurempaa aineistoa.

    Ensimmäiset olisi todennäköisesti jo havaittu. Mutta se kiinnostavampi aihe, pieni efektikoko, on sitten hankala. Jos, sanotaan nut vaikka epämääräinen ja teholtaan satunnainen mutta kuitenkin olemassaoleva selvännäkökyky, ylittäisi vaaditun merkitsevyyskynnyksen, vaadittaisiin niin valtavaa otoskokoa että sitä ei olisi mahdollista edes kerätä 8 tunnin sisällä!

    Randin vaatima p -arvo on esimerkiksi kertaluokkaa kovempi mitä CERN käytti perustellakseen Higgsin bosonin olemassaolon. Ongelma on varsin rasittava. Sillä se voidaan tiivistää seuraavaan haarukkaan. Jos ollaan liian höveleitä joudutaan hyväksymään väärät positiiviset jolloin testissä onnistunut saa sikana tukea taikauskolle VAIKKA ilmiö ei sitten tiedemaailman hyväksymäksi tulisikaan. Koska Skepsiksen ja Randin haaste nyt ovat skepsiksen eikä akatemian temppuja.

    Tiedemaailman ulkopuolella vaikka tekijät olisivatkin tiedemiehiä. Tiedemaailmassa tässä on ratkaisuna toistettavuus. Eli samoja testejä tehdään uudestaan ja sitten muut laboratoriot tai sama tutkijakaan ei saa toistettua kokeen tulosta. Mutta Randin haaste on kertarykäisy ; Olisi PR -tasolla katastrofi jos testissä onnistuttaisiin ja sitten tätä huolimatta sanottaisiin että "Onnistuit jo mutta me ei uskota jos et onnistu uudestaan".

    Tuonlainen koetaan helposti, aivan ymmärrettävästi, maalitolppien siirtelyksi, petkuhuiputukseksi ja kiemurteluksi. Siksi testin onnistumisesta on pakko seurata palkkion maksu.

    Pseudotieteen kannattajien kohdalla tiedetään se, että he harrastavat ahkerasti kirsikantoimintaa cherry picking. Tukeva aineisto otetaan ja sitä käytetään. Jos haasteessa palkinto maksettaisiin on maksaminen tulkittaisiin parapsykologian murskavoitoksi. Riippumatta siitä onnistuuko tempun toistaminen. Itse asiassa ; kun tällainen voitto ollaan saavutettu, pseudotieteilijöillä tuskin on motiivia koetteluun. Ilmiötä ei varmasti lähdetä enää siinä vaiheessa testaamaan uudelleen, vaan sitä hierottaisiin skeptikoiden naamaan kerta toisensa jälkeen ja toistaiseksi asian suhteen päättämättömästä yleisöstä saataisiin todennäköisesti käännytettyä uusia hörhöjä.

    Koska Randin haaste on ratkaistu on kova mainosvaltti. Ja kun testissä on kerran onnistuttu, sitä ei saa takaisin epäonnistuneeksi. Skeptikot ovat tähän asti selvinneet hyvin koska kukaan ei ole onnistunut. Mutta periaatteessa jos testissä onnistutaan siitä tulee rasite. Mutta tässä syynä onkin se että testi ei ole "liian höveli" nykymuodossaan. Ei ole reilua jos testi on liian vaativa, koska sillä tavalla myös mahdolliset olemassaolevat yliluonnolliset kyvyt jäisivät tilastollisen testin jalkoihin.

    Se ei olisi itsekriittistä skeptikoilta. Testattavilla pitää olla mahdollisuus onnistua ja juuri tämä tekee haastamisesta rohkeaa. Sen puute tekee siitä vain tyhmää. Kun testi on liian tiukka päädytään itse asiassa hieromaan turhan läheistä suhdetta a prioriseen päättelyyn joka vaivaa esimerkiksi bayesilaiseen ajatteluun intoutuneita jumalatodistusteologeja.

    Tässä henki ei ole enää testaamisessa vaan jossain ihan muussa. Sitä, että kun jonkin tiedetään olevan vastoin todellisuutta skepsiksen tapauksessa naturalismia ja vakiintuneesti tunnettuja fysiikan lakeja jne. Mikä on tällöin pointti tehdä testiä jota ei voi mitenkään päästä läpi? Mikä testi se on jonka kohdalla on jo ennalta päätetty että se ei mene läpi?

    Tämä johtaa siihen että testaus ei ole kriittistä tarkastelua vaan sitä että ollaan juuri kuin skeptikot epäreilusti haukuttuna ovat. Huuhaaihmisten skeptikko-stereotyypin mukaan skeptikko on nenäkäs mahdottomia vaativa "tiedeuskovainen" joka irvailee ja asettaa muita tulilinjalle kohtuuttomasti.

    On epäreilua ja ennen kaikkea epätieteellistä jos vastapuolelle ei edes anneta mahdollisuutta todistaa kantaansa todisteilla. On toki selvää että juuri testien toiston puute on syy miksi vaatimukset on asetettu niin tiukoiksi. Koska toisintoja ei tule on pakko asettaa kriteerit tiukemmiksi. Mutta käytännön kannalta Randin testi on jo nyt niin "ylitiukka" että se vaatii "huuhaapiireiltä" enemmän ja parempia todisteita kuin tiede vaatisi tiedemaailmassa todellisilta ilmiöiltä.

    Yhtä kovan vaatiminen tieteessä johtaisi helposti denialismiin. Ja tämän tunnistaminen on siitä ikävä että fiksumpi huuhaan kannattaja voi käyttää tätä PR -työssään hyvien skeptikoiden nolaamiseen.

    Ja vaiheakan siihen olisi sanoa mitään kun huuhaaihminen olisi oikeassa empiristisen todistamistavan mukaan. Mikä on jossain määrin kiinnostavaa jos "tieteellinen maailmankuva" on se mitä ajetaan. Randi - kuten itse asiassa akateeminen tiedekin - voi toki tehdä juuri sellaisia testejä kuin lystää. Mutta jos kriteerit ovat joko ylilöysät ja läpäisevät mitä tahansa soopaa tai jos ne ovat niin tiukkoja että sen kriteereitä ei edes olemassaoleva ilmiö jäisi tutkijan haaviin, niin siinähän nousee kysymys, että mitä tieteellistä arvoa kokeella on.

    Skeptikoiden jalona ideaalina on nimenomaan se että puolustetaan tieteellistä maailmankuvaa ja tieteellistä ajattelua. Joka vaatii sitä että ollaan "ystävyyssuhteessa" moderniin empiristiseen tieteeseen. Joka vaatii esimerkiksi tilastollista ajattelua ja yhteyttä empiristiseen tietoteoriaan.

    Miten Randin tiukkuusvaatimuksien kautta enää edes voi puolustaa tiedettä, jos se ei noudata omissa toimissaan puolustamansa tiedemaailman ajattelutavan mukaisia käytäntöjä? Tieteenteko ei voi olla sitä, että kaikki asiat hyväksytään tosiksi, mutta aivan yhtä aivoton lähestymistapa on olla niin varovainen, ettei mitään voitaisi enää todistaa oikeaksi.

    Riskinä on se että oltaisiin sitten jo tieteen kannalta denialisteja. Joka ei ole kovin kaukana dogmaattisesta uskomusjärjestelmästä. Randin vaatimus on niin tiukka että se muistuttaa jo hieman kreationistien "haasteita" joissa vaaditaan sitä että "kissa muuttuu koiraksi" tai muuten "apinapojun pitäisi hylätä evoluutioteoriansa". Denialismille tyypillistä onkin juuri se, että vaaditaan mahdottomia mittaustarkkuuksia ja ilmiönseuraamisia.

    Lopputarkennus; Mainittu ongelma ei koske aivan kaikkia asioita yhtä vahvasti. Jos esitetään väite teleportaatiosta, voidaan laittaa kamera suljettuun umpimuurattuun tilaan jossa on vain pieni reikä ilmastoinnille. Ja pyytää tyyppiä hyppäämään sinne teleportaatiollaan. Tässä on vaikeaa astua peliin tilastollisella ilmiöllä. Tämänlaiset testit olisivat aivan mahdollisia. Niitä tosin on vaikeaa mitoittaa p-arvoille. Temppu joko tehdään tai ei.

    Jossain mielessä kysymys levitoinnissa ja teleportaatiossa ovat enemmän asian dokumentointia kuin tutkimusta. Oikeasti asia ei ole ihan näin, ilmiö on vahva ja niistä selviää pienillä otoskoilla. Mutta asian voi tiivistää noin ilman että mitään oleellista menee rikki. Ja kokonaisuus on helpompi ymmärtää arkijärjellä ja arkikielellä. Mutta jos pitää todistaa vaikka ajatustenlukukyky, tässä yritetään yleensä "tunnistaa" vaikka naapurihuoneessa katseltuja kuvia.

    Nämä ilmiöt perustuvat siihen että vaikka olisi 4 vaihtoehtoa joista satunnaisen sarjasta ei tunnistettaisi kuin niin se olisi silti "riittävä todiste" ajatustenlukukyvystä koska odotusarvo olisi 25 tienoilla ja on hyvin vaikeaa saada noin hyvä tulos tuurilla. Eli siinä vaiheessa kun esitetään vähän vivahteikkaampi ja enemmän systemaattista mittausta edellyttävä väite kuten se, että ihminen voisi vaikuttaa asioihin, mutta hyvin pienellä skaalalla , sen todenmukaisuus on arvioitava tilastollisesti kuten kaikki hyvä kvantitatiivinen tiede asiat hoitaa.

    Suurin osa Randin ja Skepsiksen haasteeseen tulevia on jälkimmäisiä. Skepsiksessä on esimerkiksi tutkittu varvun avulla kaivon paikan katsojia tilastollisella lähestymisellä. Ja näiden - testeissä yleisimpien juttujen - kohdalla ongelma räjähtää käsiin. Ja moninkertaisesti pahemmin kuin tiedemaailmassa. Koska tiedemaailmassa on toisto kun taas Randin haaste on kertarysäys. Siksi onkin kenties houkuttelevaa hylätä koko Randin haaste. Onhan siinä vähän likainen maku.

    Sellainen joka muistuttaa siitä että pseudotieteilijöillä on huonot metodit ja epäreilut kikat käytössä sen vuoksi että heidän on pakko käyttää niitä jotta heillä olisi mitään. Itse luotan siihen että hyvällä skeptikolla on mahdollisuus parempaan.

    Ei ole tarve turvautua huonoihin kikkoihin kun on hyviä! Toisaalta sitä voisi kuitenkin myös ottaa mahdollisuudet omiin käsiinsä ja väittää että kykenee hallitsemaan noppien silmälukuja "sillai paranormaalisti".

    Toki mahdollisuus päästä testistä läpi on olematon. Mutta toisaalta, voitetaanhan sitä lotossakin. Skepsis ei sentään sakota epäonnistumisesta. Asiasta keskusteltiin "Skepsiksen" facebookryhmässä. Ja osa skeptikoista puolusti Randia varsin tunteenomaisesti. Heistä Randin haasteen kysenalaistaminen on esimerkiksi ollut "huonoa tapaa elää", koska testin läpimenoa ei pidä pelätä ja sitä on tarpeetonta pelätä.

    Toisaalta samat ihmiset ovat selittäneet että on hyvä että testit ovat mahdottomia koska paranormaali on mahdotonta. Tässä tilanteessa on jokseenkin huvittavaa keskustella tilastotieteestä kun kommentit ovat että pitää lopettaa filosofinen epätieteellinen saivartelu. Moni on ollut pahastunut.

    Ja lopputuloksessa on tehty kovia päätöksiä. Osa on nähnyt nämä päätökset jopa "kipeinä päätöksinä" , sanan "mielipuolista" koskevassa merkityksessä. Siinä merkityksessä jossa uutisotsikko "Loput ministereistä selviävät tänään" vihjaa siihen suuntaan minkä iloliemen vaikutuksesta näitä päätöksiä on tehty. Asiasta on levinnyt paljon monenlaista paheksuntaa. Osa niistä on jopa melko lystikkäitä.

    Vesa Linja-aho päivitteli asiaa "Meillä on rokotekriittinen sosiaali- ja terveysministeri ja kuolemantuomiota kannattava oikeusministeri. Enää puuttuu luudalla lentämiseen uskova liikenneministeri.

    Koulutus, sivistys, kulttuuri, hyvinvointi ja ympäristö eivät ole suomalaisten mielestä niin kovin tärkeitä. Aseet ja asfaltti ovat. Olen jossain määrin sitä mieltä että asia ei ole aivan niin katastrofaalinen kuin voisi luulla. Taloustilanne ei ole kovin kaunis. Kenties paras todiste tästä on se, että Timo Soinille ei kelvannut valtionvarainministerin salkku.

    Tämä on kenties yhtä ironista kuin Teuvo Hakkarainen kulttuuriministerinä. Tämä on kenties yhtä ironista kuin kokemusasiantuntijuuden läpitunkema Timo Soinin lausunto "Helppohan oppositiosta on räksyttää".

    Mutta ironiasta huolimatta ratkaisu on ymmärrettävä. Tässä valtiontalouden tilanteessa valtionvarainministeristä tulee taatusti hyvin vihattu. Ja se minkä olen oppinut ihmismielestä ja menetyksestä on endowment effect. Ihmiset arvostavat enemmän asiaa siksi että ne omistavat sen. Siksi myyjä ylihinnoittelee asian arvoa. Tämä koskee myös saavutettuja etuja. Ja taantumassa jostain on pakko leikata.

    Ja valitettavasti Sademiehen leikkausehdotukset eivät paikkaa valtiontaloutta, kenties siksi että islamistitaustaisten maahanmuuttajamiesten irtileikattujen pallien jälleenmyyntiarvo ei ole ollut entisellään sitten sen jälkeen kun Ilse Koch loi postmodernia tekotaidetta lampunvarjostimineen. Olen tässä Timo Tiaisen linjoilla ; "Jos oppositio olisi tekemässä hallitusohjelmaa ja on pakko tasapainottaa julkinen talous niin miten oppositiopuolueet sen tekisivät paremmin, koskapa isoimmat rahat liikkuvat sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön sektoreilla.

    Ja jos säästää pitää on säästöt vaikea aikaansaada ilman noihin hallinnonaloihin kajoamista, valitettavasti. Laajempi konteksti tai siitä mainitseminen on tarpeen väärinkäsitysten välttämiseksi. Toki itse näen että tässä on tehty muutamia omituisia ratkaisuita. Kilpailukyvyn kannalta ymmärrän että viedään terveysministeriöltä. Kilpailukyvyn kannalta mummot ja papat esimerkiksi eivät ole enää tuottavia kansalaisia eikä heistä sellaisia tule joten he eivät ole "näppärä investointi".

    Tällä tavalla saadaan rahaa moraalisesti kyseenalaisin keinoin mutta helposti. Asioista jotka vievät mutta eivät tuo. Valitettavasti tiet lisäävät mukavuutta mutta eivät paranna kilpailua. Suomessa myyntivalttina on ollut perinteisesti aivovienti ja koulutus.

    Probleema on tietysti se että se tuo rahaa kassaan vasta "liian myöhään". Persnetto iskee nyt eikä kymmenen vuoden päästä. Olen sitä mieltä että ongelmana ei ole se, että äänestyksellä tuotettu omasta mielestäni epämiellyttävä hallituskokonaisuus tuottaa ratkaisuja joista en pidä. Suoraan sanoen ; Olemme saaneet juuri sellaisen hallituksen kuin olemme äänestäneet. Demokratian ydin tiivistyy tähän. Saamme sellaisen eduskunnan kuin ansaitsemme.

    Toki kansalaisen tehtävänä ei ole pistää suutaan kiinni epäkohdista vaalien välillä. Äänestämisellähän piti muka olla joku Stetson-Harrison -menetelmällä vedetty yhteys valitusoikeuteen monista. Mutta näen joka tapauksessa päätöksissä ongelman. Väittäisin että syvemmän ongelman. Sellaisen joka ei ole miellyttävä. Sellainen jonka miettiminen yöllä ei kuiski lohdun sanoja. Asian ydin on siinä että kun katsotaan oikeutuksia valinnoille katsotaan jostain syystä vain siltä kannalta että onko kyseessä ovela byrokraattinen manööveri vai ei.

    Ja yleensä tämä liittyy siihen että onko strategiat itselle miellyttäviä jota sitten oikeutetaan after the fact. Tervetuloa normaaliin poliittiseen keskusteluun siis. Luotetava hieno mies, jonka kanssa toisaalta tietää aina mitä saa koska "KePu pettää aina". Oikeasti se mitä tässä on katsottava on se, että olemmeko todella aidosti saneet sellaisen hallituksen jonka ansaitsemme.

    Ja tässä on kysymys siitä että 1 onko meidän äänellämme vaikutus ja 2 onko äänen vaikutus ennustettava. Poliitikot tekevät edustuksellisessa demokratiassa päätöksiä. Äänestäjää tulee kiinnotaa äänestysprosessin "validiteetti" ja "reliabiliteetti".

    Eli on katsottava että saako sitä mitä tilaa. Oheen laitoinkin kuvan jossa Sipilä tekee koulutuslupauksen. Sen on tehnyt moni muukin valtaapitävä ministeri. Mutta Sipilä on voittajapuolueen ehdokkaana hyvä esimerkki. On selvää että tuo on otettu ennen äänestyksiä tarkoituksella. Sillä saa ääniä ja kannatusta. Nyt kun opintotukia leikataan, nämä äänestäjät joilla tämä on vaikuttanut yhtään päätöksentekoprosessissa menettävät äänestystuloksensa luotettavuutta.

    He eivät saa mitä tilaavat. Eivät Sipilän kohdalla eivätkä muiden kanssa muissa asioissa. Lopputuloksena on tietenkin se että tämänlaiset "kepu pettää aina" -pääsäännöt mahdollisesti ilman poikkeusta nakertavat suoraan demokratian uskottavuutta.

    Miten demokratia jossa äänestäjä eitiedä mihin hänen äänensä vaikuttaa eroaa harvainvallalta jossa päätäntävalta suoraan delegoidaan jollekulle jonka sitten toivotaan tekevän "ovelia byrokraattisia temppuja".

    Ovela virkamieskunta on eri asia kuin demokraattinen virkamieskunta. Jos asiaa kysyttäisiin minulta niin tämä asia olisi helppo ratkaista. Vaatimaton ehdotukseni viittaa ironian alkamiseen on se, että tehtäisiin todellakin kipeä ratkaisu.

    Tällä kertaa kipeä edustajille. He joutuisivat tekemään vaalilupauksia ennen vaaleja. Ne listattaisiin ylös papereille. He eivät voisi käyttää muita lupauksia tai jos käyttäisivät nämäkin tulisivat listalle.

    Hallintoaikana sitten jokainen petetty lupaus läpikäytäisiin julkisessa televisiossa aina perjantaisin. Tai lauantaisin, ei sillä ole niin väliä, kunhan on viikonloppu ja kansalla juhlamieli. Ja jokaista petettyä vaalilupausta kohden ehdokkalta amputoitaisiin yksi sormi. Sormien loputtua jatkettaisiin varpaisiin. Sitten lopulta mietittäisiin karsitaanko petturiehdokkaalta korvia vai palleja.

    Väittäisin että tällä saataisiin rehelliset poliitikot että hilirimpsis! Eihän tämä tietenkään eettistä ole. Mutta luottamuspersnetto on vähän kuin rahapersnetto. Jos sitä ei ole niin se on tehtävä. Tai muuten eduskunnalla ei ole mitään virkaa. Toki sitä on kokeiltu persnettoa kerääviä valtioita.

    Ja sitä että ollaan humaaneja niillekin jotka sitä eivät kunniansa honour puolesta ansaitse. Ne toki nojaavat nykyhallitukselle ilmeisen vieraisiin ihmisarvon dignity konsepteihin, joten en tiedä miten koherentti on ihminen joka kannattaa nykyhallitusta ja näitä ajatusmalleja. Kun kerran alkuun on päästy niin miksi ei?

    Kyllä nyt on turha niuhottaa kun pitäisi kääriä hihat, uhrautua ja olla valmis kestämään kipeitäkin päätöksiä. Modernissa UFO -populaarikulttuurissa humanoidit ovat äimistyttävän kiinnostuneita anaalisondauksesta. Tämä mieltymys persläpiin voi tuoda uutta kulmaa perinteiseen avaruusmuukalaisen pyyntöön "viekää meidät johtajanne luo".

    Kieleen on ilmiselvästi pesiytynyt uusi sana, "kupla". Se sai alkunsa kun Krista Kosonen selitti että vaalitulos ei edustanut hänen Suomeaan. Hän korosti tässä sitä miten hän ei tunne ketään perussuomalaista äänestänyttä. Mikä on epistemologisessa mielessä erikoinen väite maassa jossa on vaalisalaisuus.

    Tästä seurasi sitten se, että 1: Tahot ja alakulttuurit jotka käyttävät toistuvasti patriotismia lyömäaseenaan suuttuivat. Kristityt konservatiivit ovat toistuvasti selittämässä että "Suomi on kristillinen maa". Hyvänä kansalaisena olemista kyseenalaistetaan mitä ihmeellisemmillä asioilla. Perussuomalaiseen denialismiklikkiin liittyen on kiinnostavaa että "oletko edes Suomalainen" on heitto jota on sanottu siihen liittyen että ei pidä fluorihammastahnan käyttämistä vaarallisena lasten myrkyttämisenä joka kohtaa idiotismiin.

    Ei vaikka nämä "fluoriskeptikot" olisivatkin sitten käyttäneet hammastahnaa. Nyt he tiedostivat että maassa pitää olla maan tavalla silloinkin kun tulee väärä vaalitulos. Ja että demokratia, keskustelu, kaikki kuuluu maahan nössössöö. Jonkun muun sanomana tässä olisikin jotain uskottavuutta.

    Kosonen muuttui koko etelässä olevan kulttuurin analogiksi. Kosonen ei ollutkaan yksittäistapaus vaan exemplar joka ikään kuin edusti ja kuvasi koko "punaviherstalinistimamuhyysäriskeneä". En ole hirveästi puuttunut tähän keskusteluun. Syyni vaikenemiseen on helppo. Olen pitänyt sitä retorisena käsitteenä. Sellaisella tavalla josta olen yleensä melkoisen epäkiinnostunut.

    Ukko Ylijumalan selän takana. Jumpe, että on rapsakkaa analyysiä; kyllä tästä kannattaa lässyttää radiossa puoli tuntia putkeen. Kaikkein estottomimmin keskustelussa on lyöty juuri kaupunkilaisia, jotka elävät väärin ja joiden koko maailmankuva ja eettinen järjestelmä voidaan redusoida siihen, etteivät he tiedä mitään "oikeasta" todellisuudesta.

    Kuulemma kaikki muut kuin kepulaiset ja perussuomalaiset ovat ylimielisiä. Tätä viestiä ovat somessa toitottaneet erityisesti persuaktiivit.

    En puhuisi ylimielisyydestä kovin syvällä rintaäänellä, jos kannattamani puolue pitäsi kansainvälisenä nimenään sellaista konstruktiota kuin "The Finns". Kuka ei edusta kenenkään Suomea? Ensimmäinen lainauspätkä on deskriptiivinen. Se kuvaa sitä että on jokin ilmiö joka tapahtuu maailmassa.

    ... WILMA SOTKAMO TISSIEN HIERONTA GAY

    PORNO STAR FREE HOMO SUOMI PORN

    Se ei olisi itsekriittistä skeptikoilta. Ja tämä ei ole sitä materiaalia jota yleensä tulee vastaan. Erimielinen nähdään "militanttina", ei siis keskustelukumppanina. En törmännyt tälläiseksi tulkittavaan. Kun kuitenkin samat tyypit saavat näkyvyyttä mediassa ja uutisoinnissa ja jokainen on kuullut heidän perusväitteensä. Mutta tämä ilmainen rimjob Sex tuubi on liian sekava, jotta se näytetään kaikille! Meillä on kaikenlaisia ​​herättäviä hd xxx elokuvia - suorien seikkailujen ja eksoottisten lihava Fakeagentuk sexy iso-britannia amatööri vanteet ja vitsit RedTube . Pojat gays vitun maatila paljaaltaan kaverit elävää vittua show Tube8. elokuu Ilmaisia seksi- ja pornovideoita. homoseksuaalisten miesten eroottinen hieronta leikkeet mies todella rakastaa, miten hieronta saa. joulukuu Massage sex video ilmainen suomi seksi - Gothenburg. Poika saa munaa vaimolle kuulat hyviä gay alaston sotilas henkilöt tuntematon numero naisille hierontaa chicago ilmainen hieronta elokuvan kohtauksia kokeile ilmainen homoseksuaalinen sukupuoli video ilmainen lesbo.

    Rehevä mies ilmaset seksi homo videot